Hyvät lukijani,
tämä D3-luokka on mielenkiintoinen, eikä pelkästään pitkän nimensä vuoksi. Olen viime aikoina pitänyt aika paljon raaka-ainetuoksutteluja erilaisille ihmisille ja kohderyhmille. Kun havaintoja alkaa tulla enemmän, alkaa niihin hahmottua myös jonkinlaista rakennetta. Nyt haluan puhua siis etupäässä ihmisistä ja heidän tuoksupreferensseistään. Myydessäni hajuvesiä olen havainnut useampia ihotyyppejä ja monia erilaisia "tuoksupersoonia". Raaka-aineita haisteltaessa näitä tuoksupersoonia ei ole ihan yhtä helppo havaita. Yksi syy on tietysti se, että raaka-aineet tulee ottaa yleissivistävänä kokemuksena eikä "tykkään - en tykkää" -elämyksenä. Toinen syy on raaka-aineissa ja molekyyleissä itsessään. Monikin tuoksukomponentti voi yksinään tuntua vähän ontolta, kun taas hajuvesissä ne heräävät eloon oikeassa seurassa. Toisaalta tämä on aivan yhtäpitävää esimerkiksi sen kanssa, että värit itsessään eivät taiteilijan paletissa tuota niin suuria elämyksiä kuin valmiissa taulussa.
Olen kuitenkin alkanut havaita ainakin kahdenlaisia ihmisiä. Raaka-aine-henkilötyypitykseni ovat siis aivan alkutekijöissään ja olenkin löytänyt omat havaintoni ensin omista suosikeistani käsin. Uskallan siis jakaa tuoksuttelijat aldehydi- ja ei-aldehydi-ihmisiin. Aldehydit ovat tuoksumaailmaan erottamattomasti kuuluva osa. Parfymööri Andy Tauer sanoi, että aldehydien käyttäminen on kuin sytyttäisi valot pimeään huoneeseen. Andy tuntuukin rakastavan aldehydejä. Tämän voi haistaa esimerkiksi kirkkaassa Miriamissa. Itse olen jopa vielä fanaattisemmin Andyn kanssa samoilla linjoilla. Välillä heikkoina hetkinäni sniffailen aldehydejä suoraan pullon korkista. Pullosta haistelu on tosin minullekin vielä liian rankkaa.
Mikä aldehydeistä tekee niin erikoislaatuisia? Ne ovat yksinkertaisia orgaanisia yhdisteitä ja niiden tuoksukaraktääri on todella tunnistettava. Yksinkertaisia aldehydejä yhdistää tietynlainen kuulas kirkkaus ja rasvaisuus. Niiden karaktääri on läpitunkeva ja selvästi havaittava. Aldehydien mielenkiintoinen ominaisuus on se, että ne tekevät tuoksuista monesti abstraktin maton, josta on vaikea havaita yksittäisiä nuotteja. Esimerkiksi ikoninen Chanel 5 on hyvä esimerkki aldehydituoksusta. Itse olen vasta pitemmän tuoksuttelun jälkeen oppinut löytämään esimerkiksi ylang ylang -nuotin tai synteettisen sivetin viitosen aldehydisesta tuoksumatosta. Toinen klassinen aldehydipommi on YSL:n Rive Gauche. Voitte arvata, että menen melkein sekaisin näistä tuoksuista. Niin syvälle aldehydit iskevät hajuhermooni.
Mitä sitten saadaan, kun aldehydit yhdistetään chypre-pohjaan. D3-tuoksuluokan nimikin viittaa kukkaiseen aldehydichypreen. Kukkaisuus sopii erinomaisesti yhteen aldehydituoksujen kanssa. Osittain sen takia, että aidoissa kukissa tuoksuvat myös aldehydit, osittain aldehydien liftaavan vaikutuksen takia. Eräs tuoksumyyjä sanoi minulle, että Estée Lauderin tuoksussa Beautiful on käytetty yli kahtasataa kukkaa. Tämä meidän tulisi ehkä kuitenkin tulkita niin, että kyseisen tuoksun kukkaismatosta voi löytää sävyjä yli kahdestasadasta kukasta. Siksi aldehydit ovatkin niin mielikuvituksellisen ihania. Ne nostavat meidät arkikokemuksemme yläpuolelle haistamaan jotain abstraktimpaa. Alleviivaan vielä tässä: älkää vain kuvitelko, että missään tuoksussa olisi kahdensadan kukan eteerisiä öljyjä - se on ihan hölynpölyä. Monet kukkaistuoksut perustuvat geneerisiin kukkaismolekyyleihin, joiden tuoksua voi assosioida moneen suuntaan. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi hydroxynellol. Meidän tulee lisäksi muistaa, että Estée Lauderin tuoksut tuottaa IFF, joka on kansainvälinen kemianjätti monien hittituoksujen takana.
Palataanpa siis aldehydisiin chypre-tuoksuihin. Hyvä esimerkki D3-luokasta on mielestäni Estée Lauderin White Linen. Valkeat liinavaatteet on todella huikea puhtaan pyykin tuoksu. Chypre-luokkaan tuoksun liittää pohjan tammisammal. Viime vilkaisun perusteella White Linenissa oli muistaakseni aitoa tammisammalta (Evernia Prunastri). Korjatkaa minua, jos olen väärässä. Epäilisin vahvasti, että kyseinen tuoksu on joutunut uudelleenformulaatioiden kohteeksi, kun tammisammaleen liittyvät IFRA-vaatimukset ovat kiristyneet. White Linenin varsinainen pihvi on puhdas, kirkas, asbrakti raikkaus. Tämä puhtaan pyykin tunne tulee tietysti aldehydeistä. On vähän epäreilua puhua aldehydeistä yhtenä ryhmänä. Alifaattisilla eli yksinkertaisilla suoraketjuisilla aldehydeillä on jokaisella oma selkeä karaktäärinsä. C6 aldehydi tuoksuu leikatulta ruoholta, C8 on taas appelsiininen ja hiukan rasvainen, C12 on hedelmäinen ja tuoksuu välillä sammutelta kynttilältä.
Aldehydit jakavat mielipiteitä rankasti. Ne, jotka eivät pidä aldehydeistä ovat monesti taas paksujen "ambraisten" ja jopa suitsukkeisten tuoksujen ystäviä. Varsinkin tämän tyypin naiset ovat monesti pitkiä, laihoja ja usein kylmissään. Tämänkaltaiset ihmiset haluavat tuoksuistaan monesti lämmintä, matalallapysyvää hehkua ympärilleen. Sitten olemme me toisen ääripään edustajat: punaihoiset, lämpöä hehkuvat aldehydifriikit. Bloggarikollegoistani uskallan mainita ainakin SprayEnjoyn ja tietysti blogini vakiokommentaattorin Syysviirun. Meidän tyyppisten ihmisten iholla "ambrat" muuttuvat monesti sietämättömän tunkkaisiksi. Niiden sijaan kaipaamme kirkkaita aldehydejä, jotka kimaltelevat viileästi.
On vaikea sanoa, ovatko aldehydichypret tulossa taas muotiin joku päivä. Nyt tuuli tuntuu kääntyneen raikkaisiin cologne-tuoksuihin päin. Raikkaat chypre-aldehydi-colognet puoltaisivat kyllä paikkansa tässä porukassa. Sitä odotellessa jatkamme mummoilua White Linenin parissa.
Nyt, hyvät lukijani ja luottopelaajani Syysviiru, pyydän teitä taas kertomaan omia aldehydinkatkuisia tuoksukokemuksianne.